|

Mummon ja Papan sormuksista yksi sormus

Kauan aikaa sitten Hilman Mummo sai omalta Mummoltaan kauniin ja näyttävän kivisormuksen, jonka myöhemmin antoi Hilmalle, koska huomasi sormuksen olevan tärkeä myös hänelle. Sormus oli kuitenkin kovassa käytössä osin hajonnut ja kiveä paikallaan pitävät ”kynnet”, sekä runko olivat loppuun kuluneet. Siksi Hilma suunnisti sormuksen kanssa luokseni mukanaan myös Mummon ja Papan kivettömät vihkisormukset toiveenaan saada niistä kaikista yksi sormus ilman, että niitä sulatetaan. Kivisormuksesta säilyi kuitenkin vain kivi ja kiviosa, eli ”kastikka”, jonka siis myös korjasin, kun taas Mummon sormus säilyi sellaisenaan vanhoine kaiverruksineen ja Papan sormus halkaistiin kahteen osaan. Näistä kaikista syntyi tunnearvoa täynnä oleva sormus, jota Hilma nyt ylpeänä kantaa. Alla kuva sormuksista myös ennen muutosta.

Liittyvät julkaisut